Vertailua Porvoon ja Unkarin Egyekin välillä

Kuten villit huhut varmasti kertovat, niin olemme hankkineet lomatalon Unkarista viime joulukuussa. Tarkoitus on viettää osa lomistamme siellä, näin alkajaiseksi venyttämällä kevät ja syksy pidemmäksi kun mitä ovat Suomessa, kesät vietämme tietysti kotimaassa Kaarenkylässä.

Talo sijaitsee pusztan reunalla Tiszajärven lähellä noin 160 km Budapestin lentokentältä josta valtaosa on moottoritietä, joten perille pääsee nopeasti. Budapestistä voi myös kulkea junalla noin 2.5 tunnissa perille.

Velhola Unkari

Olimme huhtikuun alkupuoliskolla 10 päivää siellä tekemässä pientä remonttiä tulevia lomia silmälläpitäen. Unkarilainen keittiö sai tehdä tilaa vähän nykyaikaisemmalle keittiölle, muut huoneet käydään läpi sitten myöhemmin koska ovat kuitenkin kelvollisia, ja tarkoituksena on kuitenkin säilyttää paikallinen henki talossamme. Kaikista näistä asioista tulemme kirjoittamaan meidän uudessa blogissamme sitämukaa kun on jutun aihetta.

Syy miksi kirjoitan tästä on, että Egyekin kunnassa missä talomme sijaitsee jopa paikallinen

"Polgármesteri" eli kunnanjohtaja kutsui meidät kunnantalolle tapaamiseen. Hän kertoi avoimesti kunnasta ja toivotti meidät hyvin tervetulleiksi kunnan asukkaiksi sekä lupasi kaiken mahdollisen tarvittavan avun. No me tietysti kerroimme miksi olimme valinneet juuri Unkarin ja heidän kuntansa asuinpaikaksi, sekä myöskin sen, että meillä oli ongelmia saada nettiyhteys taloomme, mikä edesauttaisi sitä että voisimme viettää vähän pidempiä aikoja kerralla siellä mikäli voisimme myöskin hoitaa työmme sieltä käsin. Polgármesteri kutsui heti kunnan IT johtajan paikalle ja antoi käskyn että järjestä suomalaisille ystäville nettiyhteys. Muutama puhelinsoitto, niin selvisi että seuraavana päivänä meille tullaan asentamaan netti, joka kunnassa toimii siten että kirkon tornissa on microaaltolähetin jonka kautta netti toimii. Tätä tietoa emme saaneet paikallisilta puhelinoperaattorilta.

Samassa tapaamisessa meistä tuli kunniakuntalaisia Egyekin kunnassa joka on pieni kunta missä työttömyysaste on suhteellisen korkea. Egyekin kuntalaiset ovat valtaosin vanhemnanpuoleista väkeä. Nuoriso ei palaa kotiin koulutuksensa jälkeen, koska työtä ei sieltä löydy. 

 

Kunta sijaitsee noin 15 km päästä Tiszafüredin kylpyläkaupungista sekä Hortobagyn kansallispuisto on ihan vieressä, joten koko alue elää pääsääntöisesti kylpylä- sekä luontoturismista että maanviljelystä. Alueella on potentiaalia ja Egyekin nuori kunnanjohtaja on sen selvästi oivaltanut ja tekee kaikkensa että jopa me kaukaa pohjoisesta voimme houkutella lisää kävijöitä ja turisteja alueelle.

"Milloin meidän kunnanjohtajat ovat viimeiksi paneutuneet yhtälailla kuntalaistensa ongelmiin?"

Pohjoisporvoon kyliä voisi verrata Egyekin kuntaan ja Porvoo olisi vertailussa Tiszafüredin kaupunki. Seuraamme voisi verrata Egyekin kunnanjohtajaan, joka yrittää tehdä kaikkensa kuntalaistensa eteen.

Meidän periaate on että koetamme tukea lähipalveluita. Täällä kotona lähipalvelut ovat kuitenkin toisen kunnan alueella, joten pitää aina lähteä kaupunkiin jos haluaa että veroeurot jää alueelle. Egyekissä lähikauppa on alta kilometrin päässä, tosin pieni, mutta sieltä saa perustavarat, vähän samallalailla kuten täällä saa perustavarat naapurikunnasta.

Egyekissä tuemme lähipalveluja myöskin siten, että meidän ystävällisten Unkarilaisten kontaktien kautta löysimme ihastuttavan ja luotettavan pariskunnan, jonka oitis palkkasimme meidän talon talonmiehiksi silloin kun emme itse ole paikalla, he asuvat melkein vastapäätä meidän taloa.

Lasse

Murmeli-pöllö täysihoidossa

Maaliskuisena viikonloppuna naapurin talon liepeille ilmestyi harvinainen vieras, helmipöllö. Tai harvinaisuus se oli ainakin maalle muuttaneelle, entiselle betonilähiön asukille (Wikipedia nimittäin kertoo helmipöllön olevan Suomen yleisin pöllölaji).

Tämä yksilö ei kuitenkaan hätkähtänyt ihmisen läsnäolosta. Seuraavan aurinkoisen pakkaspäivän se kökötti paikoillaan terassilla. Naapuri totesi jotain olevan vialla ja otti pöllön kiinni. Se sai muuttolaatikosta ja entisestä undulaatinhäkistä tehdyn virityksen asuinpaikakseen.

Uudesta pesästään, joka oli sijoitettu rauhalliseen välieteiseen, se tutkaili silmät ymmyrkäisinä talon tapahtumia. Nälkäkin oli ja niinpä hiiriä pyydystettiin loukuilla naapuritaloista ja ulkovarastoista. Kaukaisin suupala tuli Isnäsistä sukulaisen mukana. Kyllä kai sitä nykymaailman termeillä voidaan lähiruuaksi vielä kutsua. Naapuri konsultoi lintuasiantuntijaa, joka neuvoi hankkimaan broilerin maksaa, jos ei jyrsijöitä löydy riittävästi. Yön pimeinä tunteina ruuat hävisivät häkistä.

Lähistön lapset nimesivät pöllön Murmeliksi. Rauhallisesti häkissään istuen se tutkaili uteliaita katselijoita. Jos ihmiset uskaltautuivat liian lähelle, päästi se nokastaan varoituksen, naksuttavan äänen. Mutta mikäpä siinä oli ollessa, täysihoidossa.

Kolmen viikon ”all inclusive” –hoidon jälkeen naapurilla oli lomareissu edessään. Paikalle pyydettiin lintujen rengastaja, joka mittasi Murmelin ja laittoi renkaan jalkaan. Hän arvioi sen olevan edellisen kesän poikanen ja värityksen perusteella koiras. Hän arvioi, että Murmeli oli riittävästi voimistunut päästäkseen jälleen vapauteen.

Niinpä se perjantaisena iltana päästettiin ulos. Se lennähti muutaman metrin matkan terassille ja jäi siihen. Vapauttajat jo ehtivät epäillä, että noinkohan siitä enää on kunnon lintukansalaiseksi. Hetken ihmeteltyään Murmeli kuitenkin otti siivet alleen ja pyrähti läheiseen puuhun.

Naapuri kävi vielä iltamyöhällä taskulampun kanssa tutkailemassa puita, mutta Murmelista ei näkynyt enää höyhentäkään.

Tällä tositarinalla oli siis (ainakin meidän ihmisten tietoon) onnellinen loppu.

Tia Vanhamoisiosta