LASTEN ERÄKERHO
Sain huhtikuussa
kuulla Mäntsälän Ohkolassa alkaneesta lasten eräkerhosta. Koska
ohjaaja Tapsa sattuu olemaan allekirjoittaneen lähisukulainen, ja
omat lapset kovasti aiheesta innokkaita, aloimme järjestää
pikaisesti kerhoa myös Kaarenkylään.
Äkkiä kerhoon
ilmoittautui mukava 15 lapsen joukko ja jo Äitienpäivän iltana
kokoonnuimme ensimmäisen kerran metsästysseuran laavulle. Lapset –
sekä aikuiset – kuulivat mitä eräkerhossa tullaan kokemaan ja
oppimaan.
Ekalla kerralla
mietittiin mitä erähenkilön repussa on. Siellähän on tietenkin
kuksa, römpsä eli nokipannu tai termospullo, kirves, pieni saha,
kenties lettu- tai läskinpaistopannu ja tulukset.
Totta kai myös
erätulet tehtiin, kerraten nuotion tekoon liittyvät kirjoitetut ja
kirjoittamattomat säännöt. Kuten, mihin nuotion saa tehdä ja
kenen luvalla, miten nuotio tehdään, mihin tarvitaan tervasta,
kiehistä tai tuohta, miten tulitikku raapaistaan jne.
Lasten intoa on
ihana katsoa! Pääsinpä itse todistamaan kuinka 15 pientä ja vähän
isompaa ihmislasta innoissaan kuuntelivat ja katselivat
ohjaaja-Tapsan juttuja.
Jo 17.5.2015
eräkerholaiset kokoontuivat uudelleen aiheena suolakiven vienti
metsään. Siinäkin toki omat sääntönsä ja suosituksensa, ja
taas kerran lapset innosta puhkuen osallistuivat toimeen. Ns. verkot
ovat vesillä, josko saisimme sponsorilta riistakameran kuvaamaan
metsään viedyn suolakiven eläinkirjoa. Sekös vasta olisikin
jännää!
Eräkerho tähtää
positiivisen - eli todellisen- kuvan antamiseen erä- ja
metsästyskulttuurista. Iloisena voinen todeta että tälle oli
tilausta, loistohomma! Ja jatkoa seuraa..
Kirjoittaja: Satu Koskelainen
