Hyvää Joulua kaikille

Hei,

Niin se alkaa taasen olla aika rauhoittua ja valmistautua joulun viettoon. Samalla vuosi 2013 lähenee loppuaan. Nyt on kunkin hyvä muistella kuluneen vuoden kohokohtia ja suoda ajatus jos toinenkin kohti tulevaa vuotta.

Porvoon Pohjoinen Kaupunginosayhdistys ry:n hallitus muistelee kulunutta vuotta lämmöllä. On vaikea nostaa esiin yksittäistä tapahtumaa tai hetkeä. Koko vuosi on ollut antoisa, monipuolinen ja aktiivinen. Suurin kiitos siitä kuuluu sinulle, hyvä tapahtumiin osallistunut. On äärimmäisen hienoa järjestää erilaista toimintaa, kun tietää, että aktiivisia osallistujia löytyy kasapäin. Toivottavasti olette nauttineet tästä vuodesta yhtä paljon kuin me.

Tuleva vuosi tulee olemaan myös toiminnantäyteinen. Tarkoitus on järjestää jo perinteiksi muodostuneita tapahtumia, mutta aina on hyvä myös uudistua?!! Seuratkaa netti- sekä facebooksivujamme sekä muuta ilmoittelua. Näistä tapahtumista lisää myöhemmin.

Nyt laitan villasukat jalkaa, kaadan itselleni mukillisen höyryävää Hommanäsin glögiä ja toivotan teille kaikille koko hallituksen puolesta rauhallista, lämmintä ja mitä parhainta joulua sekä valoisaa ja aktiivista uutta vuotta!

Jouluterveisin Miia

      

Kouluverkkoratkaisut ja niiden oheisvaikutukset

Porvoon Kaupungin ruotsinkielinen kouluverkkoselvitys valmistui virkamiestyönä lokakuussa. Sen sisältämät suoranaiset muutokset kouluverkkoon ovat seuraavat:

1. Uusi yhtenäiskoulu (Västra enhetsskolan) perustetaan Näsiin

2. Näse skola ja Strömborgska skolan suljetaan

3. Saxby skola suljetaan

4. Gammelbacka skola suljetaan

5. Kråkö skola suljetaan

Ruotsinkielisten peruskoulujen määrä laskee nykyisestä 13:sta yhdeksään. Muutosten kohteena olevien koulujen oppilaiden vanhemmille tehtiin Wilmassa kysely, mutta sen tuloksilla ei vaikuttanut olevan mitään vaikutusta virkamiesten tekemään esitykseen. Saatiinhan kuitenkin todeta, että vanhempiakin oli kuultu! Esikoululaisten tai vielä pari vuotta päivähoidossa olevien lasten vanhemmille kyselyä ei tehty. Avointen vastausten yhteenvedosta ilmenee, että vanhemmat arvostavat lähikouluja modernien suurten koulujen sijaan. Selvityksessä sen sijaan todetaan, että ”pyritään ratkaisuihin, joissa koulua kohden on 120–300 oppilasta”.

Sivistyslautakunnassa 29.10. keskustelimme asiasta pitkään ja teimme virkamiesten esityksestä poikkeavan seuraavanlaisen päätöksen:

”Selvitys Porvoon ruotsinkielisestä kouluverkosta hyväksytään seuraavin lisäyksin:

Kråkö skolanin ja Grännäs skolanin oppilaaksiottoalueiden yhdistämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota koulun, esiopetuksen ja päivähoidon toiminnan yhdessä kehittämiseen mahdollisena sivistyskeskuksena.

Saxby skolan sulkeminen lykätään ja ruotsinkielinen koulutoimi yhdessä suomenkielisen koulutoimen kanssa laativat lisäselvityksen sivistyskeskuksen perustamisen tarpeesta kaupungin pohjoispuolella.

Sivistyslautakunta esittää myös, että ruotsinkielinen ja suomenkielinen koulutoimi yhdessä laativat lisäselvityksen Vårberga skolanin tilojen siirtämisestä Kevätkummun koulun käyttöön ja Vårberga skolanin oppilaaksiottoalueen liittämisestä Kvarnbackens skolanin oppilaaksiottoalueeseen.

Koulukuljetukset taataan nykyisen käytännön mukaan.”

Kaupunginhallitukselle 4.11. kaupunginjohtaja teki oman päätösesityksensä, jolloin sivistyslautakunnan työ tehtiin täysin turhaksi. Alkuperäisen kouluverkkoselvityksen mukainen esitys hyväksyttiin kaupunginhallituksessa lisämaininnalla: ” Västra enhetsskolan ja Tolkis skola rakennetaan sekä Lyceiparkens skola ja Sannäs skola korjataan selvityksessä esitetyn aikataulun mukaisesti. Näse skolan, Strömborgska skolan, Gammelbacka skolan ja Saxby skolan osalta edetään selvityksessä esitetyn mallin ja aikataulun mukaisesti. Kaupungin etelä- ja itäpuolen osalta tehdään erillinen jatkoselvitys. Selvityksessä otetaan kantaa Kråkö skolan ja Grännäs skolan oppilaaksiottoalueiden yhdistymiseen ja mahdollisen sivistyskeskuksen perustamiseen. Selvityksessä huomioidaan myös alueen varhaiskasvatuspalvelut ja suomenkieliset koulutuspalvelut sekä Vårberga skolan oppilaaksiottoalue ja Kevätkummun alueen investointitarpeet. Selvitys valmistuu 30.4.2014 mennessä ja päätökset kouluverkosta tehdään näiltä osin vuoden 2014 aikana.”

Kouluverkkoselvityksen pohja-aineistona on käytetty mm. kylärakenneohjelmaa, mutta tuota ohjelmaa ei ole valtuusto vielä hyväksynyt. Emme ole nähneet edes luonnosta. Valtuuston iltakoulussa kuulimme, että myös päiväkotiverkkoselvityksen yhtenä perustana on samainen kylärakenneohjelma. Mielenkiinnolla odotamme, millainen se on!

Ruotsinkielisen kouluverkkoselvityksen perusteella tehtävät investoinnit ja koulujen lakkautukset tulevat vaikuttamaan monien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä elämään, lähiöiden ja kylien kehittämiseen tai kehittämättä jättämiseen, suomenkielisiin kouluihin, päivähoidon ratkaisuihin ja moniin välillisesti kouluihin liittyviin asioihin, kuten tonttikauppaan.

Täällä Pohjois-Porvoon alueella tulemme jäämään kokonaan ilman ruotsinkielistä alakoulua, mikä on todella valitettavaa koko alueen kehityksen kannalta. Kun otetaan huomioon, että alueellamme on valmiina vesijohto- ja viemäriverkostot, päiväkoti sekä suomenkielinen alakoulu, olisi silkkaa haaskausta olla kehittämättä tätä kaupunginosaa edelleen. Tässä erittäin hyvänä askeleena olisi ollut Tuorilan sivistyskeskus suomen- ja ruotsinkielisine alakouluineen ja esiopetuksineen.

Nyt alueemme eteen työskentelyä jatketaan tulevan kyläverkko-ohjelman puitteissa. Toivottavasti pääsisimme mukaan kehitettävien kylien joukkoon, olemmehan jo erinomaisen sijaintimmekin vuoksi potentiaalinen kasvualue.

Anne Korhonen

Vanhamoision Alun liikuntatapahtuma 27.10.2013

Vanhamoision Alku järjesti koko perheen liikuntatapahtuman sunnuntaina 27.10.2013 Vanhamoision kentällä. Vaikka tapahtumaa edeltänyt päivä oli todella sateinen, innokkaat liikkujat pääsivät kuin pääsivätkin ulkoilemaan aurinkoisessa säässä. Alkulaiset olivat nähneet taas vaivaa tapahtuman järjestämisessä. Osallistujat pääsivät kisailemaan tikanheitossa, laserkivääriammunnassa, frisbeegolfissa, frisbeen pituusheitossa, saappaanheitossa sekä halkopallossa. Lisäksi tarjolla oli vitosen ja kympin reippailulenkit lähimaastossa. Kuten jokaiseen kunnon liikuntatapahtumaan kuuluu, paikalla oli myös puffetti ja makkaranpaistopiste. 

Saappaanheitossa käytiin tällä kertaa ehkä kovin kisa. Vaikka Alun puheenjohtaja ja eräs kaarenkyläläinen mieshenkilö tekivät aikamoiset tulokset, paikalle lähes viimeisten joukossa saapunut, myöskin kaarenkyläläinen mieshenkilö (Matti Koskelainen) veti aikamoiset pohjat ja löi paikallaolijat ällikällä hurjalla tuloksellaan. Ilmeisesti heidän seurueessaan oli muitakin äärimmäisen kovia naisheittäjiä?! Vahinko, ettei kuvaaja ollut enää tuolloin tapahtumaa todistamassa. Minä pidin erityisesti laserkivääriammunnasta ja mainittakoon myös se, että voitin kaksi minut haastanutta kisaajaa kyseisessä lajissa (ketään tuskin kiinnostaa se tieto, että haastajani eli minulle lajissa hävinneet ovat minua lähes 30 vuotta nuorempia...)

Osallistujia oli yli 60. Oli ilahduttavaa, että tapahtumaan osallistui myös kyliimme vast'ikään muuttaneita perheitä. Tervetuloa ja kiva, kun osallistutte! 

Kiitos kovasti Alulle tapahtuman järjestämisestä! 

Miia

 

Puffetti on yleensä yksi tapahtumien parhaista anneista! 

 

Kuten yleensä kaikissa tämän alueen tapahtumissa, osallistujia oli vauvasta....

 ...vaariin!

 

Laserkivääriammuntaa (tämä oli todella hauskaa!)

Tikanheittoa

Tuloksien kirjaamista ja jännäämistä

Puheenjohtaja Nieminen heittää saapasta 

Kyllä lähtee!

 Makkaranpaistoa ja kuulumisten vaihtoa

Iltamat 19.10.2013

Perinteiset Iltamat pidettiin jo kolmatta kertaa Vanhamoision seuratalolla lauantaina 19.10.2013. Paikalle saapui lähes  90 henkilöä, joten tapahtuma oli lähes loppuunmyyty. Iltamakansa pääsi nauttimaan ruokapöydän antimista, ohjelmasta, Ola the Bandin (Rock-Ola) musisoinnista sekä testaamaan onneaan arpajaisissa. 

Illan aikana Tiina ja Tuomas Tommola naapurikylästä Kerkkoosta esittivät huikean paritanssishow'n ja opettivat tämän jälkeen mykistyneelle yleisölle fuskun askelia. Tanssioppilailla oli ainakin hauskaa, samoin varmasti myös oppilaita seuranneella yleisöllä. Onneksi tuomaripisteitä ei jaettu. Fuskutaidot olivat tarpeen Ola the Bandin aloittaessa soitannan. Yhtye veti mainiosti 60-lukulaista rockmusiikkia ja sai porukan tanssilattialle. Yhtyeen suosiosta kertonee se, että paikalle oli saapunut faneja jopa Espoosta saakka. 

Iltamat kruunasi perinteinen Vuoden Emäntä / Vuoden Isäntä -mittelö. Edellisvuoden voittajat Hannu Koivisto ja Riitta Mustonen toimivat tällä kertaa tiukkoina tuomareina. Vuoden Isäntä tittelin vei naapurikylä Askolassa asuva, mutta kohta takaisin juurilleen Kaarenkylään muuttava Antti Koivisto. Äärimmäisen tiukan kisan jälkeen Vuoden Emäntä -tittelin vei vanhamoisiolainen Sari Käki. Onnea voittajille! Muut urheat kilpailijat olivat Hannes Liljalehto, Tomi Salminen, Roosa Hälvä ja Satu Koskelainen. Hieno tsemppi heiltäkin! 

Ilta onnistui paremmin kuin hyvin, kiitos ahkeran talkooväen sekä etenkin paikalle saapuneen iltamakansan! 

Seuratalo Iltamavalaistuksessa

Kahvin jonotusta

Iltamakansaa

Tuomaksen ja Tiinan tanssiesitys

Tanssin taikaa

Illan yhtye

Tanssikansaa

Vuoden Isäntä / Emäntä -mittelijät


Miia

Kannonnokasta ilmoille kantautuvia sävelmiä.

On mukava huomata kuinka ihmiset ympärillä puuhastelevat pihoillaan syksyn kunniaksi. Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen upeasta säästä sekä puiden luomasta väriloistosta. Haikeana sitä kurkistaa olkansa taakse ja katselee mennyttä kesää, mutta samalla sitä jo kiikaroi edessä siintävää talvea.

Meillä Virtaalassa (Strömsbergissä) on ollut ilo kuunnella Kannonnokasta ilmoille kantautuvia sävelmiä. Usein viikonloppu iltaisin on saunan jälkeen ollut mukava rentoutua terassilla, kuunnellen Kannonnokan aurinkoista ilottelua. Tulipa siellä itsekin käytyä kesän alussa. Tuolloin siellä esiintyi Jonna Järnefelt. Tunnelma oli lämmin ja “tarunhohtoinen” sekä ruoka tietysti maittavaa. Tämän kaltaisia musiikki nautintoja Kannonnokassa järjestetään aina silloin tällöin. Suosittelen kyläläisiä osallistumaan niihin.

Samoin on ollut upeaa usvaisessa aamussa, hakea postilaatikosta aamun lehti ja katsoa pellon yli, kuinka kodasta tupruaa savua. Saattaapa sieltä joinakin aamuina pilkistää muutama telttakin. Tällöin tietää että melojat ovat myös nauttimassa ainutlaatuisesta joki maisemasta. Kuinka moni meistä muuten on ottanut piknik korin mukaansa ja suunnannut Virtaalan kodalle termospullo mukanaan?

-Marianne Kanerva

Vanhamoision Alun yleisurheilun sarjakilpailut pidettiin Vanhamoision kentällä 28.8.2013

Paikalla oli paljon eri-ikäisiä innokkaita urheilijoita aktiivisine kannustusjoukkoineen. Tällä kertaa lajeina olivat pikajuoksu (olen melko varma, että kentällä tehtiin muutama maailmanennätys), kuulantyöntö ja pituushyppy. Juoksujen lisäksi kannustajajoukot olivat ällikällä lyötyjä kuulakaarien pituuksista sekä pituushyppyleiskautuksista. 

Ensi keskiviikkona on vuoden viimeinen tilaisuus osallistua sarjakilpailuihin. Osallistujilta edellytetään ainoastaan iloista mieltä ja urheilun riemua. Nähdään siis ensi viikolla kello 17.30 kentällä! 

Ilmoittautuminen ja alkulämmittelyt (futiksen muodossa) käynnissä

Tulevaisuuden sprintterit valmistautumassa pikapyrähdykseen

Tässä erässä taisi tulla maailmanennätyksiä

Varo Fraser-Pryce, täältä tullaan!

Näistä kavereista kuullaan vielä - vauhti oli hurja!

Hurjia leiskautuksia

Kuulantyöntöä ja hurjia tuloksia

Hyvää elokuuta kaikille!

Toivottavasti jokaisen lukijan kesä on tähän mennessä ollut rentouttava ja muistorikas. Sellaisena se jaksaa antaa virtaa tulevaa varten. Ainakin kesä on ollut lämmin ja suosinut uimavesissä lotraajia!

Kuluneen keskikesän aikana kiinnitimme pihallamme huomiota pariin asiaan. Terassillamme usein viihtyvät ampiaiset ovat tänä kesänä pysyneet poissa ja se jos mikä antoi jo sellaisenaan aihetta monelle juhlalle. Ampiaisten sijasta saimme tosin ”nauttia” lentomuurahaisten pesästä ja yhden iltapäivän kestäneestä kuoriutumisesta sekä sinänsä harmittomien kukkakärpästen armeijasta. Lisäksi pihamännyissä on ollut käpyjä ennätysmäärä.

Minulle henkilökohtaisesti varmin merkki tulevasta vuodenajan vaihtumisesta on viljan valmistuminen ja pelloilla jylläävät puimurit. Nautin valmistuneen viljan tuoksusta, joka on vahvimmillaan kylissä iltaisin. Siinä on jotain todella hienoa.

Tunnelmointia voisi jatkaa vaikka kokonaisen kirjoituksen verran, mutta ehkä on paikallaan palata ruotuun ja vihjata muutamalla sanalla tulevan syksyn toiminnasta. Taannoin toteutettuun kyläkyselyyn ja sen perusteella laadittavaan kyläsuunnitelmaan palataan piakkoin. Syksyllä tullaan järjestämään myös suositut Iltamat ja teatterimatka. Mikäli kiinnostusta aiheeseen löytyy, tavoitteena olisi järjestää myös alueen historiaan keskittyvä iltatapahtuma, jossa voisimme vaihtaa tarinoita ja jakaa kuvia seudun menneistä ajoista ja ihmisistä. Otamme myös mielellämme vastaan ideoita ja toiveita eri tapahtumista ja/tai tilaisuuksista, joita te, hyvät jäsenet ja kyläläiset, toivoisitte järjestettävän.

Pysykää siis kuulolla, paljon tapahtumia on taas luvassa. Tapahtumista tiedotetaan tuttuun tapaan nettisivuilla, yhdistyksen facebook-sivuilla sekä jäsenkirjeissä.

Toivottavasti nähdään tapahtumissa! Hyvää elokuun jatkoa kaikille!

Miia

Hanneksen juhlat

Kävin tänään ”Alpon pajalla” juomassa kahvit Hanneksen eläkkeelle siirtymisen kunniaksi. Kahvit voileipä- ja täytekakkuineen nautittiin pajan pihalla, jonne Hannes ja hänen elämänkumppaninsa Hilkka olivat kattaneet notkuvat pitopöydät. Päivänsankari oli kiireinen, koska kuten arvata saattaa, onnittelijoiden joukko oli melkoinen. Oli mukavaa kuunnella kyläläisten tarinoita ja muistoja pajan vuosikymmenten mittaisesta historiasta. Innostuin asiasta niin, että tarkoituksenani olisi mennä piakkoin uudelleen jututtamaan Hannesta pajan vaiheista. Saanette siis jatkoa tarinalle tässä kesän mittaan. En malta olla mainitsematta, että Hanneksesta huokui ilmiselvästi onnellisuus. Syyn tähän viimeaikaiseen onnellisuuteen löytänette näistä muutamista juhlista otetuista kuvista.

Leppoisia ja onnellisia eläkepäiviä Hannekselle!

Miia

Juhlakansaa pajan pihalla

Hilkan loihtimat tarjoilut - pöytä oli todella koreana!

Juhlakansaa

Juhlakansaa pajan pihalla

Juhlakansaa pajan pihalla

Päivänsankari Hannes ja Hilkka

Hannes oli laittanut pajan oveen kuvakollaasin pajan monikymmenvuotisesta historiasta

   

Myyjäistunnelmaa maaseudulla - Yhteishenkeä yhdistystoiminnalla

Pohjois-Porvoossa sijaitseva Vanhamoision seuratalo täyttyi sunnuntaina iloisesta myyjäis- ja kirpputorikansasta. Kaarenkylän päiväkodin vanhempainyhdistyksen järjestämään tapahtumaan oli saapunut myyjiä ja ostajia ympäröivistä kylistä ja vähän kauempaakin. Myyntipöytien tavarat vaihtoivat omistajaa, herkulliset leivonnaiset ja arpajaisvoitot sujahtivat ostoskasseihin ja kierrätystä toteutettiin kirpputoripöydillä todellisilla kirppishinnoilla. Buffetissa vaihtuivat tuoreimmat kuulumiset kahvikupposen ääressä ja ulkosalla grillimakkara jos toinenkin päätyi parempiin suihin. Lapsille ohjelmaksi oli järjestetty ratsastusta, kasvomaalausta sekä paloauto. Tapahtuman kävijäkuntaa voisi kuvailla seuraavin sanoin: vauvasta vaariin ja muksusta muoriin. Tunnusomaista alueen tapahtumille on yleensäkin se, että kun kylillä tapahtuu, liikkeelle lähdetään monen sukupolven voimin. Myyjäistapahtuma järjestetään aina keväisin seuratalolla, vuorovuosin Tuorilan koulun vanhempainyhdistyksen kanssa.

Kaarenkylän päiväkodin vanhempainyhdistys on toiminut aktiivisesti vuodesta 2006. Kaarenkylän päiväkoti sijaitsee keskellä vehreää Pohjois-Porvoolaista maaseutua, jossa luonto on koko ajan läsnä päivittäisessä toiminnassa. Päiväkodin tavoitteena on luoda kodikas, turvallinen ja kannustava oppimisympäristö, jossa lapsella on vapaus tutkia ja yrittää, erehtyä ja korjata erehdyksensä. Vanhempainyhdistys pyrkii omalla toiminnallaan tuottamaan lapsille liikunnallisia, toiminnallisia sekä kulttuurillisia elämyksiä normaalin päiväkotitoiminnan lisäksi. Varainhankintaa toteutetaan erilaisten myyntikampanjoiden sekä tapahtumien avulla, kuten nyt nämä myyjäisetkin. Toki asioita on saatu tehtyä myös joidenkin avustusten ja lahjoitusten ansiosta. Yhdessä ideoiden ja talkoohengellä tehden on saatu tähän saakka toteutettua mitä hienoimpia juttuja.

Tärkeä osa yhdistyksen toimintaa on nykyaikana yhteisöllisyyden tukeminen eli perheiden yhdistäminen myös vapaa-aikana hoitoajan ulkopuolella. Toinen osa toimintaa on tehdä päiväkodille heidän kasvatus- ja opetustoimintaa tukevia ja helpottavia hankintoja. Vanhempainyhdistys toteuttaa päiväkodin puolelta tulevia ideoita ja toiveita hankinnoista sitä mukaa kun tarve vaatii. Vuosien saatossa on hankittu sisä- ja ulkoleluja, soittimia ja jumppavälineitä laidasta laitaan. Myöskin erilaisten retkien ja tapahtumien järjestäminen kuuluu vahvasti yhdistyksen toimintaan. Aiempina vuosina on mm. merirosvoristeilty Porvoon saaristossa, vietetty Halloween-kekkerit teeman mukaan, retkeilty teattereissa ja huvipuistoissa sekä kunnostettu talkoilla päiväkodin piharakennuksia. Kuluneen toimintavuoden aikana päiväkotilasten perheineen on ollut mahdollisuus osallistua niin taikuriesitykseen kuin sirkuskouluunkin. Huhtikuussa päiväkodin väki nautti Teatteri Soittorasian Punahilkka-näytelmästä työpajoineen päiväkodin jumppasalissa.

Punaisena lankana vanhempainyhdistyksen toiminnalle on ennen kaikkea tarjota kaikille perheille mahdollisuus osallistua, tutustua ja kokea erilaisia asioita sosiaalisista lähtökohdista riippumatta. Nyt keväällä yhdistys osallistuu vielä iltaesikoulun ravintolaruokailun sponsorointiin. Tämä perinne on jatkunut yhdistyksen alkuajoista asti. Ruokailun tarkoitus on opettaa lapsille ravintolakäyttäytymistä sekä hyviä käytöstapoja. Tätä yksinkertaista ideaa voisi kai nykypäivänä pitää jonkinlaisena tapakasvatuksen lyhyenä oppimääränä. Muut päiväkotilapset saavat vastaavasti oman perinteisen ja odotetun kevät-picnicinsä herkkuineen päiväkodin puistomaisella pihalla.

Summa summarum: Menkää kaikki mukaan erilaisten yhdistysten toimintaan, jos lähialueillanne sellaisia on. Itse koen olevani etuoikeutettu asuessani täällä Pohjois-Porvoon alueella, jossa yhdistystoimintaan voi osallistua päiväkodin, koulun, kyläyhdistyksen tai vaikka urheiluseuran puitteissa.

Kevätterveisin

Heidi Nurmi

Kaarenkylän päiväkodin vanhempainyhdistyksen pj.

Kevätmyyjäiset lähestyy!

Kaikki siis TERVETULOA Vanhamoision seuratalolle su 5.5. klo.11-14.
Lapsille tapahtumassa paloauto, talutusratsastusta sekä kasvomaalausta. 
Lisäksi paikalla lastentavaroiden kirppismyyjiä, joten edullisille vaate- ja leluostoksille sankoin joukoin ja vinkatkaa myös ”lapsellisille” tuttaville tapahtumasta.
Buffetista kaffetta ja herkkuja sekä grillistä makkaraa.
Myyntipöydissä löytyy mm. leivonnaisia, linnunpönttöjä, arvontaa, M&I lastenvaatteita, Oriflame- ja Tupperware-tuotteita, keskiaikatavaraa sekä paljon muuta.
Harrastajateatteri Teatterikuume tulee myymään ennakkolippuja Amerikan morsian kesäteatterinäytelmään hintaan 12 eur/lippu (norm.15 eur/lippu). Näytökset siis tulevana kesänä Vanhamoision seuratalolla.
Tapahtuman tuotto kokonaisuudessaan Kaarenkylän päiväkodin lasten hyväksi.

Vertailua Porvoon ja Unkarin Egyekin välillä

Kuten villit huhut varmasti kertovat, niin olemme hankkineet lomatalon Unkarista viime joulukuussa. Tarkoitus on viettää osa lomistamme siellä, näin alkajaiseksi venyttämällä kevät ja syksy pidemmäksi kun mitä ovat Suomessa, kesät vietämme tietysti kotimaassa Kaarenkylässä.

Talo sijaitsee pusztan reunalla Tiszajärven lähellä noin 160 km Budapestin lentokentältä josta valtaosa on moottoritietä, joten perille pääsee nopeasti. Budapestistä voi myös kulkea junalla noin 2.5 tunnissa perille.

Velhola Unkari

Olimme huhtikuun alkupuoliskolla 10 päivää siellä tekemässä pientä remonttiä tulevia lomia silmälläpitäen. Unkarilainen keittiö sai tehdä tilaa vähän nykyaikaisemmalle keittiölle, muut huoneet käydään läpi sitten myöhemmin koska ovat kuitenkin kelvollisia, ja tarkoituksena on kuitenkin säilyttää paikallinen henki talossamme. Kaikista näistä asioista tulemme kirjoittamaan meidän uudessa blogissamme sitämukaa kun on jutun aihetta.

Syy miksi kirjoitan tästä on, että Egyekin kunnassa missä talomme sijaitsee jopa paikallinen

"Polgármesteri" eli kunnanjohtaja kutsui meidät kunnantalolle tapaamiseen. Hän kertoi avoimesti kunnasta ja toivotti meidät hyvin tervetulleiksi kunnan asukkaiksi sekä lupasi kaiken mahdollisen tarvittavan avun. No me tietysti kerroimme miksi olimme valinneet juuri Unkarin ja heidän kuntansa asuinpaikaksi, sekä myöskin sen, että meillä oli ongelmia saada nettiyhteys taloomme, mikä edesauttaisi sitä että voisimme viettää vähän pidempiä aikoja kerralla siellä mikäli voisimme myöskin hoitaa työmme sieltä käsin. Polgármesteri kutsui heti kunnan IT johtajan paikalle ja antoi käskyn että järjestä suomalaisille ystäville nettiyhteys. Muutama puhelinsoitto, niin selvisi että seuraavana päivänä meille tullaan asentamaan netti, joka kunnassa toimii siten että kirkon tornissa on microaaltolähetin jonka kautta netti toimii. Tätä tietoa emme saaneet paikallisilta puhelinoperaattorilta.

Samassa tapaamisessa meistä tuli kunniakuntalaisia Egyekin kunnassa joka on pieni kunta missä työttömyysaste on suhteellisen korkea. Egyekin kuntalaiset ovat valtaosin vanhemnanpuoleista väkeä. Nuoriso ei palaa kotiin koulutuksensa jälkeen, koska työtä ei sieltä löydy. 

 

Kunta sijaitsee noin 15 km päästä Tiszafüredin kylpyläkaupungista sekä Hortobagyn kansallispuisto on ihan vieressä, joten koko alue elää pääsääntöisesti kylpylä- sekä luontoturismista että maanviljelystä. Alueella on potentiaalia ja Egyekin nuori kunnanjohtaja on sen selvästi oivaltanut ja tekee kaikkensa että jopa me kaukaa pohjoisesta voimme houkutella lisää kävijöitä ja turisteja alueelle.

"Milloin meidän kunnanjohtajat ovat viimeiksi paneutuneet yhtälailla kuntalaistensa ongelmiin?"

Pohjoisporvoon kyliä voisi verrata Egyekin kuntaan ja Porvoo olisi vertailussa Tiszafüredin kaupunki. Seuraamme voisi verrata Egyekin kunnanjohtajaan, joka yrittää tehdä kaikkensa kuntalaistensa eteen.

Meidän periaate on että koetamme tukea lähipalveluita. Täällä kotona lähipalvelut ovat kuitenkin toisen kunnan alueella, joten pitää aina lähteä kaupunkiin jos haluaa että veroeurot jää alueelle. Egyekissä lähikauppa on alta kilometrin päässä, tosin pieni, mutta sieltä saa perustavarat, vähän samallalailla kuten täällä saa perustavarat naapurikunnasta.

Egyekissä tuemme lähipalveluja myöskin siten, että meidän ystävällisten Unkarilaisten kontaktien kautta löysimme ihastuttavan ja luotettavan pariskunnan, jonka oitis palkkasimme meidän talon talonmiehiksi silloin kun emme itse ole paikalla, he asuvat melkein vastapäätä meidän taloa.

Lasse

Murmeli-pöllö täysihoidossa

Maaliskuisena viikonloppuna naapurin talon liepeille ilmestyi harvinainen vieras, helmipöllö. Tai harvinaisuus se oli ainakin maalle muuttaneelle, entiselle betonilähiön asukille (Wikipedia nimittäin kertoo helmipöllön olevan Suomen yleisin pöllölaji).

Tämä yksilö ei kuitenkaan hätkähtänyt ihmisen läsnäolosta. Seuraavan aurinkoisen pakkaspäivän se kökötti paikoillaan terassilla. Naapuri totesi jotain olevan vialla ja otti pöllön kiinni. Se sai muuttolaatikosta ja entisestä undulaatinhäkistä tehdyn virityksen asuinpaikakseen.

Uudesta pesästään, joka oli sijoitettu rauhalliseen välieteiseen, se tutkaili silmät ymmyrkäisinä talon tapahtumia. Nälkäkin oli ja niinpä hiiriä pyydystettiin loukuilla naapuritaloista ja ulkovarastoista. Kaukaisin suupala tuli Isnäsistä sukulaisen mukana. Kyllä kai sitä nykymaailman termeillä voidaan lähiruuaksi vielä kutsua. Naapuri konsultoi lintuasiantuntijaa, joka neuvoi hankkimaan broilerin maksaa, jos ei jyrsijöitä löydy riittävästi. Yön pimeinä tunteina ruuat hävisivät häkistä.

Lähistön lapset nimesivät pöllön Murmeliksi. Rauhallisesti häkissään istuen se tutkaili uteliaita katselijoita. Jos ihmiset uskaltautuivat liian lähelle, päästi se nokastaan varoituksen, naksuttavan äänen. Mutta mikäpä siinä oli ollessa, täysihoidossa.

Kolmen viikon ”all inclusive” –hoidon jälkeen naapurilla oli lomareissu edessään. Paikalle pyydettiin lintujen rengastaja, joka mittasi Murmelin ja laittoi renkaan jalkaan. Hän arvioi sen olevan edellisen kesän poikanen ja värityksen perusteella koiras. Hän arvioi, että Murmeli oli riittävästi voimistunut päästäkseen jälleen vapauteen.

Niinpä se perjantaisena iltana päästettiin ulos. Se lennähti muutaman metrin matkan terassille ja jäi siihen. Vapauttajat jo ehtivät epäillä, että noinkohan siitä enää on kunnon lintukansalaiseksi. Hetken ihmeteltyään Murmeli kuitenkin otti siivet alleen ja pyrähti läheiseen puuhun.

Naapuri kävi vielä iltamyöhällä taskulampun kanssa tutkailemassa puita, mutta Murmelista ei näkynyt enää höyhentäkään.

Tällä tositarinalla oli siis (ainakin meidän ihmisten tietoon) onnellinen loppu.

Tia Vanhamoisiosta

Elna (os. Laine) Vainion lapsuusmuistoja Tuorilasta 1920-luvulla

Elna syntyi 1.6.1921 Laineen perheen kuopukseksi. Vanhin veli Emil oli jo kuollut saatuaan avohellalta palovamman ja juostuaan ulos rännin alla olevalle vesitynnyrille valelemaan vammojaan kylmällä vedellä. Tästä oli seurauksena keuhkokuume, johon hän menehtyi. Elna sai kasvaa yhdessä vanhempien sisarustensa Editin (s.1914), Ellenin (s.1916) ja Johan Emilin (s.1918) kanssa.

Lasten elämä Tuorilassa oli vaatimattomissa oloissa yksinkertaista. Tehtiin työtä ja autettiin kaikessa mitä osattiin. Vanhemmilla oli paljon työtä. Silti pappa (=Viljam Laine) ehti usein touhuta lastenkin kanssa ja hän teki heille mm. sormuksia tuohesta ja rukiin oljesta sekä veisteli pajupillejä. Koivun oksista pappa teki vispilöitä. Mammalla (=Ingrid Laine) oli paljon työtä kodin ja lehmien hoidossa.

Koulun Elna aloitti syksyllä 1928. Ensin käytiin kaksi vuotta alakoulua ja sitten neljä vuotta yläkoulua. Alakoulun opettaja oli nimeltään Anna Venhola ja yläkoulun opettajana toimi Siiri Anttila. Veiston opettajan toimi Arvo Anttila.

Koululaisilla oli koulussakin työtehtäviä. Keittäjä Mäkisen avuksi tuli kuoria perunoita, kerätä tiskit ja kuivata ne pesun jälkeen. Ihan aluksi kouluun tuli tuoda omat eväät, myöhemmin tuotiin ryynejä, herneitä ja perunoita, joista Mäkisen mamma keitti koululaisille puuroa ja viimeisinä vuosina jopa keittoa. Marjat poimittiin oppilaiden toimesta lähimetsästä. Oppilaiden tehtäviin kuului myös syksyllä halkojen sisään kantaminen. Koululaiset muodostivat ketjun ja halot joutuivat sukkelasti sisälle. Opettaja Anttila asui talvet koululla ja Elna sai välillä tehtäväksi käydä tarkastamassa opettajan asunnon lämmitysuunien valkeita. Silloin saattoi myös sattua sellainen tilanne, että pikkuinen koulutyttö ei mitenkään saattanut vastustaa kiusausta nähdessään opettajattaren ihanat korkokengät. Elna sovitti kenkiä sydän pamppaillen ja asetteli ne sitten millin tarkkuudella entisille sijoilleen, ettei vain jäisi kurittomuudesta kiinni. Onneksi salaisuus on visusti säilynyt näihin päiviin saakka.

Joskus saattoi tapahtua, että pojat yrittivät kuiskia keskenään tunnilla. Opettaja Anttila oli kuitenkin topakka ihminen, joka sai pojatkin jämptisti ruotuun. Koululaisten tuli nousta seisomaan vastatessaan opettajan kysymykseen, mikäli näin ei tehnyt, tuli välittömästi karttakepistä sormille. Koululaiset istuivat paripulpeteissa aina tyttö ja poika pareina. Heillä oli myös järjestäjävuorot. Järjestäjän tuli siirtää pulpetit syrjään ja siivota lattia sekä laittaa pulpetit takaisin paikoilleen. Elna koki hyvänä sen, että tottui tekemään erilaisia töitä.

Erityisesti Elnan mieleen ovat oppiaineista jääneet käsityöt ja liikunta. Käsitöissä tytöt tekivät mm. tyynyliinan, joka tehtiin revinnäisenä, nuken, vohveliliinoja, esiliinan sekä kutoivat pitkät villasukat, joita käytettiin sukkanauhojen kanssa. Liikuntatunneilla oltiin ulkona, hiihdettiin ja juostiin. Tytöt olivat hameissa ja sukkanauhasukissaan myös hiihto- ja juoksutunneilla. Joskus järjestettiin hiihto- ja juoksukilpailuja, jollaisista Elna muistaa saaneensa palkinnoksi papukaija-kirjan. Muita opetettavia aineita olivat mm. uskonto, laskento, laulu, piirustus, maantiede ja luonnontiede, jonka tunneilla esim. kitkettiin opettajan kasvimaa. Opetus oli käytännönläheistä ja tehokasta. Opittiin niitä taitoja, joita jokainen silloin omassa arkielämässään tarvitsi.

Koulusta sai syksyllä tarvittaessa perunannostolomaa. Ensin Elna perheineen nosti omat perunat ja sen jälkeen lähdettiin naapuruston perunamaille auttamaan urakassa. Erityisesti Elnan mieleen ovat jääneet Mutin ja Järvisen perunannostotalkoot, koska ruokatarjoilu oli avokätistä ja ruokataukoja oli päivän aikana useita. Perunat oli välillä kiire saada ylös maasta, koska mieli poltteli päästä illalla markkinoille. Elna pohtii, että olisi hyvä, jos lapsilta ja nuorilta nykyäänkin vaadittaisiin jotain vastikkeeksi mukavien tavaroiden tai asioiden saamisesta, jolloin oppisi arvostamaan niitä paremmin. Markkinoilla esiintyi jopa surmanajaja moottoripyörällä, lisäksi helppoheikki möi tavaraa halvalla.

Kun koulusta oli kesälomaa, oli lapsilla omat tehtävänsä esim. heinäpellolla. Elna kipitti heinäseipäältä toiselle ja kävi laittamassa nappulat seipään reikiin paikoilleen. Tätä allekirjoittanutkin muistaa pienenä pellolla toimittaneensa. Kesällä oli myös juurikkaiden harvennustöitä lapsille. Ruokatauon aikaan lapset kipaisivat myös Mattilaan joen rantaan uimaan ja palasivat sitten ruoan ja uimisen jälkeen virkistyneinä peltohommiensa pariin. Kesällä Elna toimi välillä myös opettajan lapsenlikkana.

Kun joskus oli hiukan rahaa, niin käveltiin kauppaan joko Vanhamoisioon tai joskus Porvooseen saakka. Kerran käytiin kävellen myös Runebergin kodissa. Jalkineet olivat huonot ja epämukavat, eivätkä aina kovin sopivan kokoiset, koska ne kiersivät sisarusten ja muidenkin lasten käytössä. Vanhamoisoon kyllä käveltiin paljasjaloin, mutta kaupunkiin mennessä piti pukea kengät jalkaan.

Kerran Elnalle kävi tapaturma, hän putosi sivusta vedettävästä sängystä ja hänen solisluunsa katkesi. Aamulla lähdettiin hevosella Askolaan Kreijun Matille apua hakemaan. Perunamaalta tavoitettu Matti pisti Elnalle matonkudekerän kainaloon ja laittoi luun paikoilleen. Kantoliina tehtiin matonkuteista ja vamma parani hienosti.

Lapsuudesta Elna muistaa myös metsässä ollen keinun, jolle saivat mennä vain 15 vuotta täyttäneet. Keinussa oltiin vastakkain ja se saattoi alkuun pyörähtää yläkautta ympäri, mutta myöhemmin siihen laitettiin eräänlainen stoppari, eikä ympärimenoja sittemmin enää tapahtunut. Jossain vaiheessa keinulle alkoi tulla nuoria muualtakin ja siellä oli nautittu alkoholia. Siihen loppui keinun tarina, sillä moisen huonon käytöksen seurauksena keinu purettiin. Elna ei ehtinyt täyttää vaadittua 15 vuotta ennen keinun purkua, mutta hänellä oli onni päästä keinumaan vielä juuri ennen tuota haikeaa hetkeä, koska viimeisellä kerralla nuoremmatkin lapset saivat kokeilla keinua, joka sitten siirtyi muistojen joukkoon.

Elna muistelee lämmöllä lapsuusvuosiaan Tuorilan kylässä, sydämensä kodissa, kuten hän sanoo. Kaikki oli onnellista ja hyvää, kunnes syttyi sota, joka muutti kaiken.

Elnaa yhteisestä, antoisasta juttutuokiosta ja arvokkaiden muistojen jakamisesta lämpimästi kiittäen:

Anne Korhonen

Elnan veljen Johan Emil Laineen pojan tytär